Ne, jotka mut tuntee, tietää, että mua ei kannata päästää keittiöön ilman valvontaa. Mun ruuanlaittotaitoni rajoittuu pikanuudelien keittämiseen ja ruuan mikrossa lämmittämiseen, eikä nekään aina ota onnistuakseen.
Muutamaan kertaan olen syönyt vain osittain lämmennyttä einestä, ja nuudeleita on palanut pohjaan. Parhaimpina kertoina maustepussin sisältö ei ole oikein sekoittunut, saaden aikaan sen, että ainoastaan pohjimmaiset yksilöt ovat saaneet jotakin makua itseensä.Ja sekin maku on niin voimakas, ettei niitä saa kurkusta alas ilman litraa juotavaa.
Nyt ilmaantui muutamia muuttujoita, joiden vuoksi mun on itse hoidettava ravinnonsaantini viikon ajan. Se ei ikinä ole ollut mulle ongelma, tottahan toki nyt näillä kemmaisilla aivotuksilla keittiön puolella on pärjännyt, enkä vielä tähän ikään ole koskaan kuollut nälkään vastaavassa tilanteessa, mutta yläasteen köksän tuntien opit ovat kuluneet mielestä jo parikin vuotta sitten ja aina silloin tällöin karma hyppää eteen ja purasee sua naamaan.
Olin käynyt jo eilen kaupassa ostelemassa pariksi päiväksi ruokavärkkejä, ja tänään aamutoimien jälkeen aloinkin sitten oikein todenteolla köksäämään. Ote ruuanlaittoon muistutti Master Chef -voittajan otteita, ja pannuun hyppäsi kanasuikaleiden lisäksi chiliä, hyllyn perältä löytynyttä sipulia, sitruunamehua ja ketsuppia, lisukkeeksi mä olin suunnitellut maukkaita, suussasulavia nuudeleita.
.gif)
Eihän näitä nyt edes voi pilata, ajattelin kääriessäni hihojani ylemmäksi kaataessani kanat pannulle. Voi ironiaa.
Kana paloi pohjaan, chiliä tuli liikaa, sitruuna teki niistä palaneista lihan jäänteistä kitkeriä ja lähes syöntikelvottomia, ketsuppi sai koko komeuden tuntumaan kuvottavan tahmealta suussa ja nuudeleiden keitinaikahan on neljä, eikä kolme minuuttia.
Ehkäpä seuraavalla kerralla koitan toimia jonkun reseptin mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥