Mun top 3 luontokohdetta koronakesään

Hei, arvon karvaturrit, pitkästä aikaa! Mä muotoilin jo valmiiksi tilannepäivitys-postauksen, jossa vähän angstasin tämän vuoden mukana tulleita hankaluuksia ja kerroin kuulumisia, mutta siitä ei vaan tullut kiinnostava. Niimpä halusin ottaa tämän postausaiheen käsittelyyn, joka on ollut mun takaraivossani pitkän aikaa: 

Tänään kerron teille mun kolmesta lempiluontokohteesta, jotka on ehdottomasti näkemisen arvoisia, erityisesti näin koronakesällä, kun rajoitteet voivat pamahtaa päälle hetkenä minä hyvänsä. Onneksi siitä huolimatta ulkoilu on kokoontumisrajoitustenkin aikana ok, ja turvavälejä noudattamalla, käsihygieniasta huolehtimalla ja isoja ihmisjoukkoja vältellen vierailu kansallispuistoissa ja muissa luontokohteissa on kohtalaisen turvallista.

Helvetinjärven kansallispuisto
Helvetinjärvi sijaitsee Pirkanmaalla Ruoveden kunnassa, ja se on melko tunnettu kansallispuisto, jonka suosio on noussut koronan aikana jonkin verran. Helvetinjärvi soveltuu sekä lyhyelle päiväretkelle että yön yli patikalle. Helvetinjärven kansallispuiston alueella on hyvin huollettuja käymälöitä, leiriytymispaikkoja ja taukopaikkoja.

Me käytiin Helvetinjärvellä viime kesänä telttailemassa, ja reissu oli tosi hieno. Alueen maastossa on tosi isoja korkeuseroja, mutta sinne on rakennettu paljon portaita kulkemista helpottamaan. Varoituksen sanana täytyy sanoa se, että viime vuonna kansallispuistoa terroroi vihainen viirupöllö. Tilanne on ilmeisesti jo rauhoittunut ja tälle vuodelle ei ole tietääkseni raportoitu uusia pöllöhyökkäyksiä. Tämä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jos kansallispuistossa kulkee ja bongaa siellä kiukkuisen pöllön.

Pirunvuori
Pirunvuori oli yllättävä tapaus. Se sijaitsee Sastamalassa, ja se sopii sekä aikuisille reippailijoille että lapsiperheille ja lapsenmielisille, sillä alueelle on rakennettu peikkovuori-niminen elämyspuisto. Pirunvuorelta löytyy myös Emil Danielssonin 1906 ilman nykyaikaisia työkaluja rakentama erämaa-ateljee, joka tunnetaan Kivilinnana. Pirunvuorella on siis paljon nähtävää!

Meidän viimevuotisen Pirunvuori-visiitin kohokohta oli Pirunluolan luona käyminen. Se on suuri luolamuodostelma, joka on vanhaan aikaan tunnettu pirun asuinpaikkana. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Joutsijärven retkeilyalue
Joutsijärvellä käytiin pari kertaa 2019, ja se on kyllä erittäin hieno mesta! Se sijaitsee Kullaalla, ja Joutsijärven kiertävä reitti on yli 27 kilometriä pitkä. Sieltä siis löytyy kuljettavaa vähän kokeneemmallekin vaeltajalle, mutta myös tällainen vähemmän kokenut reppureissaaja löytää sieltä varmasti itselleen sopivan reitin. 

Alueella on paljon taukopaikkoja ja autiotupia, ja me yövyttiin yksi yö Sisälmystenlahden autiotuvalla. Autiotupa oli hyvässä kunnossa ja sen läheisyydessä oli siisti huussi. Tää yöpyminen oli tosi tervetullut eka kokemus yön yli kestävälle luontoretkelle.

Näiden kohteiden lisäksi haluan suositella teille sitä, että tutustutte omiin paikallisiin luontokohteisiinne. Paikalliset pirunpesät, suot, lähteet ja muut normipuistosta poikkeavat paikat on aina mielenkiintoisia, ja Suomessa niitä tuntuu löytyvän lähes joka kaupungista. Porin läheisyydessä on esimerkiksi Lytylän pirunpesä, Isonevan suo ja Jämijärven Uhrilähde, jotka ovat kaikki joka kesän must see -juttuja. Myös ilta kaupungin ylläpitämällä nuotiopaikalla luonnon helmassa piristää korona-arkea.

Mikä on sun lempiluontokohde? Minkä luontokohteen haluaisit joskus nähdä? Olisi ihana kuulla teidän kokemuksia ja fiiliksiä!

Vuosikatsaus: fuck 2020

Ajattelin, etten tekisi vuodesta 2020 ollenkaan tällaista koostetta, koska se oli niin perseestä, mutta tulin toisiin aatoksiin. Eriskummalliset ajat on hyvä tallettaa jonnekin, jotta tulevaisuudessa voi palata tarvittaessa kertaamaan, mitä kummallinen 2020 pitikään sisällään. Joten tässä kuukausikatsaus viime vuodesta:

Tammikuu
Vuosi alkoi toiveikkaana. Julkaisin 1.1.2020 instagramiin storyn, jossa oli välkkyvä Gif, joka kuulutti, että tämä on mun vuosi. Käytiin päiväretkellä uhrilähteellä, söin paljon sushia ja olin aika tyytyväinen elämään. Aloin tammikuussa myös tosissani miettimään unelmia ja aloin työstämään piirrostyyliäni myyvämpään suuntaan. Tatuoiminen ja oma printtikauppa ovat nyt pysyvästi mun viiden vuoden suunnitelmassani.

Helmikuu
Helmikuussa ehdittiin tekemään viikonloppureissu Helsinkiin kun parannuin viikonmittaisesta flunssastani. Kierrettiin taidenäyttely, käytiin katsastamassa Helsingin kirjasto ja ostin hunajakalsiitin. Yövyttiin Finn hotellissa ihan vain siksi, että saatiin vihiä, että joillakin oli ollut siellä yliluonnollisia kokemuksia, mutta harmillisesti hotellin kummitusta ei tavattu.

Maaliskuu
Maaliskuussa kaikki pysähtyi. Käytiin heti kuun alussa piipahtamassa Tampereella katsomassa Blackousticin keikkaa ja viettämässä siellä rentoa viikonloppua, mutta little did we know se olikin vuoden viimeinen kunnon reissu. Just ennen koronaa ehdin käymään Helsingissä hakemassa loitsupullotatuointini, ja sen jälkeen koko Suomi meni full lockdown -modeen.

Muuten maaliskuu menikin aika lailla kotona kyhjöttäen. Koronapaniikki oli ihan huipussaan, ja kukaan ei oikein tiennyt, miten asiaa pitäisi lähestyä. Vietin karanteenisynttärit itsekseni, rummuttelin, ihastelin huonekasveja. Elämä muuttui hirveän yksinkertaiseksi.

Huhtikuu
Olikohan se huhtikuuta, kun autoin muutossa? En kuollaksenikaan muista :D Huhtikuussa mieleenpainuvimpia juttuja Lyttylän Pirunpesä ja vuoden viimeinen roskien keräily ennen toukokuun loukkaantumista. Roskakeräysreissulla alkoi löytyä myös Porissa kertakäyttöhanskoja ja hengitysmaskeja, eikä roskatilanne ole ainakaan yhtään parantunut niistä ajoista.

Toukokuu
Toukokuussa oli paljon hyvää, mutta se oli myös erittäin perseestä. Vietettiin karanteenivappua, suunnittelin printtejä ja polttokolvasin itselleni personalisoidun spiritismilaudan.

Toukokuun lopussa onnistuin rikkomaan polveni oikein kunnolla. Imuroin kotona, ja kyykistyessäni tarkistamaan pölypussin täysinäisyyttä mun polveni rusahti sijoiltaan ja kaaduin karjuen lattialle. Niin pahasti en ole ennen loukannut polveani; en pystynyt kävelemään ollenkaan pariin päivään ja tuo tapaturma tuntuu vielä yli puolen vuoden jälkeen polvessa.

Kesäkuu
Kesäkuun alussa lähipiirissä tapahtunut yllättävä kuolemantapaus langetti varjon koko kesälle.

Yritin kuntouttaa polvea, kävely oli kivuliasta ja lyhyenkin matkan käveleminen pakotti mut loppupäiväksi makuuasentoon. Vähän ennen juhannusta kävin näyttämällä polveani lääkärissä, ja lääkäri määräsi mulle pakkolepoa. Lääkärillä oli pokkaa kirjoittaa mun omakantaani, että mun jalassani on "hyvä ja tukeva polvi", joka tuntui aikamoiselta iskulta vasten kasvoja 13 vuoden polvivaivojen jälkeen.

Kesäkuussa olin myös ekaa kertaa aikoihin kokoaikatyötön (yleensä teen töitä osa-aikaisena), ja kulutin aikaa keksimällä vaihtoehtoisia aktiviteetteja, joissa ei tarvitsisi rasittaa polvea tai kukkaroa. Join siideriä, kuuntelin musiikkia ja tussasin Ladan kylkeä parkkipaikalla aurinkoisina iltoina. Kesäkuu oli pyhitetty halvoille taideprojekteille ja lepäämiselle.

Heinäkuu
Kävelykyky alkoi palautua, ja päätin osoittaa vähän rakkautta paskaa polveani varten ja hain elämäni ensimmäisen walk in -tatuoinnin jalkaani. Kirittiin Juhan kanssa polvivaivojen takia missattuja kesäiltoja ja kierrettiin Porin hylättyjä, urbaaneja paikkoja. Heinäkuu loi toivoa loppuvuodelle.

Elokuu
Elokuussa oli ultimaattinen kävelykyvyn koettelemus, kun lähdettiin telttailemaan Helvetinjärvelle. Yhteensä kahdeksan kilometrin (?) mittainen minivaellus vielä vähän epävarmalla polvella ei ajatuksen tasolla ollut hirveän paha, mutta melkein kymmenen kilon rinkka selässä loppumattomia portaita kiivetessä usko telttapaikalle pääsemisestä oli koetuksella. Reissu oli (näin jälkikäteen ajateltuna) mielettömän hieno, Helvetinjärvelle on lähdettävä joskus uudestaan!

Elokuussa päästiin käymään myös Hämeenlinnan markkinoilla. Kesällä ei ollut vielä mitään tietoa, miten pahasti koronan kakkosaalto tulisi loppuvuodesta iskemään, ja hetken verran tuntui, että asiat oli palaamassa takaisin normaaliin. 

Tein myös kylppärissä labrakokeita hiuksillani ja värjäsin hiukset sinisestä oransseiksi.

Syyskuu
Rikoin kännykkäni, kun tiputin mikron päällä olevan metallirasian sen päälle, ostin uuden, aloin venyttämään korvia, käytiin Pirunvuorella ja kotoiltiin. Tässä vaiheessa korona-arki alkoi tuntua normaalilta, eikä koronarajoitteet enää vaivanneet samalla tavalla kuin aiemmin.

Lokakuu
Lokakuu oli kiireinen. Kävin koronatestissä, ja kun sain negatiivisen tuloksen, aloiteltiin Halloween-bileiden valmistelu. Meillä oli suunniteltuna kokoontumisrajoitusten sallima parinkymmenen hengen kauhupeli / halloween-bileet pyhäinpäivänä. Järjestelyihin upposi järjetön määrä tunteja, ja sitten yksi meistä järjestäjistä altistui koronalle, ja bileet siirrettiin melkein kuukaudella eteenpäin.

Marraskuu
Marraskuussa melkein kaikki vapaa-aika menikin Halloweenin viimeistelyyn. Kuukauden aikana jännitettiin kokoontumisrajoitusten tiukentumista, altistumisia ja viime hetken koronatestin tulosten viivästymistä, mutta saatiin juhla järjestettyä kokoontumisrajoitusten sallimissa rajoissa. Kauhupelistä lisätietoja ja lisäkuvia täällä.

Meidän parinkymmenen hengen bileet kutistuivat siirtämisten ja viime hetken epävarmuuksien takia kahdentoista tyypin illanviettoon. Kaksitoista tyyppiä mahtui mökkiin mukavan ilmavasti, parinkymmenen ihmisen kanssa tilan rajallisuus olisi varmasti hankaloittanut illan kulkua. Ensi vuodelle toivon vähemmän kaaottista järjestelyä, enemmän pelaajia kauhupeliin ja ehkä vähän pienitöisempää kauhupeliä. Murhamysteeri voisi olla kiva ja simppeli.

Joulukuu
Joulukuussa vietettiin joulua, saatiin koronavuoden loppuun viimeiset sydämentykytykset ja halusin päättää tän hullun vuoden pamauksella. Nappasin Studio Laura Kosken peruutusajan uudenvuoden aatolle ja sain säärtäni koristamaan mielettömän upean peikonlehden, joka oltiin alkujaan aikataulutettu vuoden päähän. Kiva päättää vuosi niin, että tästä hullusta vuodesta jää kotia symboloiva tatuointi, joka on paskan polvivuoden kunniaksi hakattuna huonon jalkani sääreen.

Vähän ennen joulua koronaärsytys kohdistui taas hiuksiin, ja ne vaihtoivat väriä oranssista vihreään.

Aika vuosi. Toivottavasti toista tällaista vuotta ei ole tulossa ihan vähään aikaan.

Koronajoulu ja ruokarauha

Hei, hyvää talvipäivänseisausta ja pesäpäiviä! Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja näin rankan vuoden jälkeen tekee hyvää vähän hidastaa vauhtia ja rauhoittua vuoden viimeisten päivien ajaksi. 

Erityisesti tänä jouluna armollisuus on ollut kantava teema monien eri tyyppien somessa. Rankka, poikkeuksellinen vuosi on tullut päätökseensä, eikä vuoden loppua kannattaa viettää stressaten, ahdistuen tai huonoa omaatuntoa potien. Monille, jotka kamppailevat kehoahdistuksen tai jonkin asteisen syömishäiriön kanssa joulu on rankaa aikaa muutenkin (tammikuusta puhumattakaan), ja siksi halusin vähän kirjoitella ylös ajatuksia tämän aiheen ympäriltä.

Syömishäiriöliitto julkaisi hiljattain kuvan instagramiinsa, johon oli koottu 7 jouluruokarauhaan liittyvää muistutusta (kuva alla). Siinä oli todella hyvä muistutus siitä, miten kangistuneita uskomuksia laihdutuskulttuuri on meille vuosikymmeniä syöttänyt ja millaisista asioista ei ole sallittavaa toiselle huomauttaa. 

Näistä aiheista on ihan liikaa omakohtaisia kokemuksia; liian usein kuulee ruokapöydässä istuessa vastapäätä olevan ihmisen myrkylliset kommentit tarjolla olevaan ruokaan liittyen, sepitystä jostain ihmeen ruokasalaliittoteorioista tai paheksunnat jonkun pöydässä istuvan lautasen sisällöstä. Se ei ole koskaan ok, mutta se on ihan erityisen törkeää tällaisen muutenkin stressaavan vuoden lopussa. Korona on tuonut mukanaan monille liikkumattomuutta, epäsäännöllisiä ruokatottumuksia, tarvetta hallita syömisiään ja niitä paljon puhuttuja "koronakiloja", jotka monella ovat varmasti mielessä jouluruokaa syödessä.

@syomishairioliitto

Vihaan muutenkin puhetta "koronakiloista", ja näen jo sieluni silmin, miten tammikuussa laihdutusfirmat oikein mässäilevät sillä, että ihmiset kokevat ruokasyyllisyyttä kokonaisesta vuodesta eivätkä vain joulupyhistä. Pidetään siis myös tammikuussa mielessä, että pelkästään se, että ollaan selvitty tästä vuodesta on saavutus, eikä niillä vuoden aikana kertyneillä kiloilla ole mitään merkitystä pitkällä tähtäimellä. Ole itsellesi armollinen, ja näe, että sun arvoasi ei määrittele se, mitä vaaka näyttää.

Vietetään joulua ilman ruokasyyllistämistä, syödään just niistä ruokia, joita halutaan syödä, jätetään ne laihdutuskulttuuria buustaavat "jouluna saa syödä yölläkin" -heitot pois (koska ainahan yölläkin saa syödä, jos haluaa???), ei kompensoida jouluruokailuja kinkunsulatusjumpalla tai syömättömyydellä, ei tuoda joulupöydässä julki uusia ruokasalaliittoteorioita, ja ei paasata tammikuussa alkavasta laihdutuskuurista.

 Ja PSSSST, jos laihdutuskulttuuri, paino tai keho ahdistavat, tässä vähän lisäluettavaa;

VUOSI ILMAN HENKILÖVAAKAA

Korona, laihdutuspuhe ja kehorauha

7 kuukautta ilman henkilövaakaa! - HÄÄT 2018

10 kysymystä omituisten otusten joulusta

Tea and Vanity -blogin Maru loihti kasaan tällaisen ihanan synkeän jouluisen kysymyssetin, joka on kaikkea sitä, mitä tällainen omituinen otus voisi joulufiilistelypostaukseltaan toivoa. Oli siis pakko heti tarttua ideaan ja tehdä siitä oma postaus.

Ei siis muuta kuin let's go!

1. Milloin halloween saa väistyä joulun tieltä?
Meidän halloween alkaa hiljalleen hiipua marraskuun puolenvälin hujakoilla. Meillä on yleensä tavoitteena nollata koti välissä, eli kerätään kaikki halloween-koristeet jemmaan, viedään ne varastoon ja siivotaan koti oikein kunnolla. Joulukuun alussa on sitten kiva laittaa joulu valmiiksi ja fiilistellä sitä loppuvuosi.

2. Mitkä asiat ovat suosikkejasi jouluun liittyvästä mytologiasta?
Tää on ihan äärettömän hankala kysymys, sillä mytologia on mun juttu, ja lempitarinoita on hankala päättää. Mutta kai mun on sanottava tähän joulupukki ja joulupukin astetta synkempi historia nuuti- ja kekripukkina. Tyyppi ei nimittäin ihan aina ole ollut punaiseen verhoutunut pulska ja hohottava persoona, vaan jopa ihan ehta, pelottava pukki sarvien, tuohinaamarin ja nurinpäin käännetyn turkin kanssa.

On myös sanottava ihan yleisesti, että rakastan pakanallisia jouluun liittyviä uskomuksia ja sitä, miten paljon niihin liittyviä perinteitä on säilynyt kristilliseen jouluun täysin muuttumattomana. Harva kristitty edes tietää, mistä joulupukki on peräisin, miksi kotiin tuodaan joulukuusi, kynttilät ja mistelinoksa, mistä tarkalleen joulun lahjaperinne juontuu, ja miksi joulu on jouluna. Jouluun liittyvä numerologia ja auringon kuolemaan ja jälleensyntymään liittyvät perinteet on ehkä kiinnostavimpia ikinä. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, kannattaa ehdottomasti kuunnella Maailmanpuu-podcastin jakso 10: Aurinko, jonka alussa puhutaan paljon jouluun liittyvistä mytologioista ja numerologiasta.

3. Minkä värinen joulukuusen pitää olla?
Tällä hetkellä meillä on pieni valkoinen kuusi, mutta unelmana olisi joskus ostaa (isompaan kämppään) sellainen överifiini vihreä tekokuusi, jossa on kovat muovineulaset. Ei ehkä ekologisin vaihtoehto, mutta mun omaan elämänkatsomukseeni ei sovi elävän kuusen ottaminen joulukoristeeksi. Toki aidossa kuusessa on ihana fiilis ja tuoksu, ja osaan niistä nauttia, kun sellaisen nään. En vain itse halua ripustaa kuolevaa, vuosikymmeniä vanhaa luonnonkappaletta kotiini joulupyhiksi, ja heittää sitä sitten tammikuussa roskikseen.

4. Perinteiset vai synkät joulukoristeet?
Puoliväli. Mun jouluni on pakanallinen joulu, joten mun jouluuni kuuluu myös sellaiset koristeet, joille konservatiivisemmat ihmiset irvistäisivät. Ne eivät ole välttämättä edes hirveän synkkiä, mutta ne eivät selvästi kuulu kristilliseen jouluun. Toki meillä on myös oikein perinteisiä koristeitakin, kahden ääripään yhdistely on aina tosi hauskaa.

5. Kynttilät vai jouluvalot?
Pakko valita tänä vuonna jouluvalot. Aikaisemmin varma valinta olisi ollut kynttilät, mutta tämän vuoden joulukuussa kaamos (ja yleinen eristyneisyys) on iskenyt kovaa ja kotona ollessa oon torkahdellut ihan huomaamattani. Kynttilät ja yllättävät päiväunet eivät oikein sovi keskenään, joten oon vähentänyt kynttilöiden polttamisen minimiin.

6. Millainen musiikki jouluun kuuluu?

Mä olin nuorena 14 vuotta kuorossa, ja mun supervoimani on älyttömän laaja sisäinen joululaululuettelo. Mä kuuntelen mielelläni niitä kaikkein perinteisimpiä joulusävelmiä, vaikka mun yleinen habitukseni ei ehkä vaikuta siltä. Jos biisi on a cappella, siitä tulee lisäpisteitä. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että olin melkein 13 vuotena putkeen (9v-22v) kuoron syyskaudella laulamassa perinteisiä joululauluja, ja ne vuodet ovat jättäneet jälkensä.

7. Mistä jouluisesta elokuvasta pidät eniten?

Tää on ehkä noloin vastaus ikinä, mutta mun EHDOTON LEMPPARI on Mikki Hiiri ja joulu Ankkalinnassa. Tää on pakko nähdä joka vuosi, Aku Ankan joulupsykoosi on ehkä samaistuttavin ikinä!

Toinen kova jouluelokuva on tietenkin Joulupukki ja noitarumpu. Oma rumpu on usein myös messissä joulun vietossa.

8. Minkä muotoisia piparkakkuja tekisit?

Tänä vuonna en välttämättä edes tee piparkakkuja, mutta meiltä löytyy melko perinteisiä piparimuotteja. Niiden lisäksi meillä on oikein vanhoja muovisia piparimuotteja, jotka painavat paksuksi jätettyyn taikinaan kunnon painaumat. Niistä lempparimuotti on joulupukki!

9. Mikä on synkiöin joululahja, jonka olet saanut?
Muistan hirveän huonosti, mitä lahjoja oon saanut, mutta ekana tulee mieleen sellainen eeppinen kokoelma pakana-, noituus- ja wicca-aiheisia kirjoja.

10. Millaisen jouluneuleen valitsisit?

Oon elämäni aikana (muistaakseni) omistanut yhden jouluneuleen, ja se oli T-rex-teemainen villapaita, jonka ostin joitakin vuosia sitten. Jos se löytyy jostain kaapin perältä, ja jos se vielä mahtuu päälle, niin se olisi kiva ottaa taas käyttöön. Muuten mä koen, että jouluneuleet on räikeä merkki jouluun liitetystä kulutuskulttuurista, enkä ostaisi itselleni enää uutta jouluneuletta, kun sen käyttöaika on niin lyhyt. 

Mun joulu-attire on usein tummanpuhuva, mukava asu, ja tykkään ehostatutua pesäpäivinä ja jouluaattona vähän mystisemmillä koruilla ja meikeillä.

+ + +

Miten sun jouluvalmistelusi edistyvät? Miten sä aiot viettää korona-joulua? Olisi kiva kuulla, mitä suunnitelmia teillä on jouluksi! Jos haluat itse vastailla näihin kysymyksiin, nappaa ne ihmeessä mukaasi omaan blogiisi.

Projektina tatuointihiha

Mun on pitänyt kirjoitella tänne muistiin fiiliksiä mun hihaprojektistani, mutta jotenkin inspiraatio postauksen tekoon on laahannut. Pari eri versiota postaksesta jo hahmottelinkin, mutta ne päätyivät hylättyihin luonnoksiin, sillä niistä ei tullut "tarpeeksi kiinnostavia". Nyt kuitenkin haluan ottaa aiheen uudestaan käsittelyyn, sillä sain just varattua itselleni tatuointiajan, jossa tätä projektia jatketaan!

Oon miettinyt tatuointihihan hankkimista jo useamman vuoden. Ekan kerran ajatus hihatatuoinnista hiipi mieleen, kun jouduin päättämään unelmatatuoijani Fukarin tatuoinnin paikan vuonna 2017, kun puolalainen taiteilija tuli vierailemaan Suomeen. Fukari on ollut mulle teini-iästä asti iso inspiraation lähde, ja iso syy sille, miksi itse piirrän vielä tänäkin päivänä. Halusin jotain isoa, sillä tiesin kyseessä olevan once in a lifetime -tilanne. Mietin pääni puhki, ottaisinko häneltä kuvan reiteen vai käsivarteen. Silloin en yhtään tiennyt, mitä muuta käsivarteeni haluaisin ja kyseessä oli mun toinen tatuointi, joten päädyin ottamaan kuvan reiteen. Se oli hyvä päätös. Hihaprojektin teema konkretisoitui vasta viime vuonna, eikä reidestäni löytyvä Cubone olisi sopinut kokonaisuuteen yhtään.

Tatuointikokonaisuuksien teemat on mulle tärkeämpiä kuin yksittäisten tatuointien merkitykset, ja mulla menikin yli kaksi vuotta siinä, kun mietin, minkä teeman ympärille halusin lähteä rakentamaan mun hihaani. Viime vuonna tajusin, että mun kiinnostukseni okkultismiin, noituuteen ja vanhoihin uskomuksiin tarjoaisi sopivan synkän ja laajan aihepiirin patch work sleeveen. Aloitin hihaprojektin pikkuisella lakanakummituksella, ja löin mielessäni teeman lukkoon. Kummitus pohjautuu mun omaan piirrokseeni, ja sen on tehnyt Fera Obscura viime vuoden marraskuussa.

Totuttelin näkyvämpään tatuointiin jonkin aikaa, ja tämän vuoden maaliskuussa hiha täydentyi loitsupullolla. Mun visiot tatuoinnista oli huomattavasti tylsemmät ja kunnianhimottomammat, mutta onneksi olin ottanut ylimääräistä valuuttaa mukaan, olin avoimin mielin ja Blackcap Tattoon Kertun kanssa keskusteltiin design ja asettelu uusiksi. Loitsupullo on ehdottomasti yksi mun lempitatuointeja, ja toi korpin jalka, joka oli kokonaan Kertun idea, on mun lempiyksityiskohta kaikista mun tatuoinneistani.

Miten projekti sitten tästä eteenpäin jatkuu?

Mikäli sikäli korona ei sekota suunnitelmia, menen Kertun piinapenkkiin taas ensi vuoden maaliskuussa. Kerttu vierailee silloin Jyväskyläläisessä tatuointiliikkeessä, ja matka Porista sinne on vähän inhimillisempi kuin Kertun kotistudiolle Ouluun. Tarkoituksena olisi täyttää loitsupullon yläpuolelle jäänyt tyhjä tila kyykäärmeellä. Käärmeet on Suomen vanhoissa uskomuksissa tosi keskeisiä hahmoja, ja erityisesti kyykäärme on tosi väärinymmärretty eläin. Kyykäärme on ollut mun to-do-listallani viime vuoden kesästä asti, ja tiedän, että se täyttää ton osan käsivarresta tosi kivasti.

Käärmetatuoinnit tuntuu tällä hetkellä olevan tosi haluttuja, ja toivon, että se on merkki siitä, että käärmeiden turha demonisointi olisi loppumassa. Fiilistelen myös isosti Big Brotherissa olevaa käärmemies Timoa, joka lähti taloon tavoitteenaan tuoda tietoisuutta käärmeistä ohjelman katsojille. Oon viime kuukausina myös nähnyt ennätysmäärän kyykäärmetatuointeja somessa ja kuullut useammalta tyypiltä, että tää olisi niitä puhutteleva aihe, onneksi tää aihe on tosi muuntautumiskykyinen, ja jokainen kyykäärmetatuointi on varmasti uniikki.

Muita ideoita, jotka toistaiseksi ovat vain ideoita, olisi ottaa kaikkinäkevää silmää kyynärtaipeen yläpuolelle ja ouija-laudan planchettea sisähauikseen. Tietty ideat ovat vain ideoita, ja ne saattavat muuttua vielä moneen kertaan ennen kuin lyön niitä päässäni lukkoon, ja varaan aikaa sopivalle artistille.

Tyylillisesti mun tarkoitus on ottaa tähän hihaan enimmäkseen neo traditional -matskua synkeissä sävyissä, ja laittaa väleihin ehkä vähän blackworkkiä. Tahdon myös täyttää käsivarren yläosan ensin, ja vasta sitten mietin käsivarren alaosaa. Sillä tavoin saan totuteltua tähän näkyvämmin, raskaammin tatuoituna liikkumiseen ennen kuin otan kuvia, joita ei saa isolla T-paidalla piiloon. 

Millaisia tatuointeja sulta löytyy? Onko sulla suunnitelmissa hihatatuoinnin ottaminen, tai oletko sellaisen itsellesi jo hankkinut? Olisi kiva keskustella aiheesta lisää kommenteissa!