Uutta alkua

Silmäluomet ovat raskaat ja silmät tuntuvat painuneen syvälle kuoppiinsa. 

Kello matelee eteenpäin minuutti kerrallaan ja selkä raukkani on joutunut 

kyhöttämään epämukavalla toimistotuolilla koko yön. Yövuorot ovat kamalia, 

etenkin, kun itse ei joudu niiden aikataulun mukaan työskentelemään, vaan 

odottamaan toista, joka käpertyy viereen vasta aamulla. Aamun pikkutunnit 

ovat kuluneet rattoisasti energiajuomapullon ja Lontoon rakeiden seurassa, jotka

 tähän mennessä ovat molemmat uhkaavasti vähentyneet.

Tällaisena yönä "Hukkunut Hammasratas" sai alun perinkin alkunsa. Monen tunnin

 valvomisen jälkeen väsyneet aivoni ajattelivat, ettei blogista mitään haittaakaan olisi. 

Ehkä se on osa syyllinen sille, miksi olen kuluttanut kuluneet kahdeksan tuntia 

yrittäen elvyttää vanhan, rakkaan, unohtuneen sivuprojektini takaisin henkiin.

 

 

Hukkuneen Hammasrattaan tyyli, aivan kuten ylläpitäjänsäkin, on muuttunut roimasti 

näinkin lyhyessä ajassa, mutta perusajatus on pysynyt samana. Blogissa on odotettavissa

 vilahduksia arjesta, kaaoksista keittiössä, piirroksista, murheista, mielipiteistä, 

musiikista ja tottakai kaiken maailman toilailuistani.

 

Nyt hieman pakkailemaan ja odottamaan noutajaa. Mikäli jos kiireeltäni [laiskuudeltani] 

ehdin, yritän jälleen päivitellä perinteikkäästi kerran viikossa. Seuraan mielenkiinnolla,

 miten bloggaus lähtee jälleen sujumaan hetken tauon jälkeen.

Tapaamisiin!