Siinä sitten suurieleisen sönkötyksen ja järkytyksen jälkeen vastasin myöntävästi, ja pienen kiireen ja pesukoneen uhkailun jälkeen me kaksi istuttiin mukavasti Promenadisalin alapermannolla, ehkä kaikkein parhaalla katselupaikalla.
Pakko myöntää, että Jenni Vartiainen kumosi kaikki mun odotukseni. Olen aina tykännyt Jennin lauluista ja uskallan väittää, että hän kuuluu suomalaisten naislaulajien eliittiin, mutta kyseisen laulajan keikalla en kun ole ennen käynyt. Ajattelin Jennin olevan hyvin totinen ja vähäsanainen esiintyjä, mutta hän saikin koko konserttisalin laulamaan epävireisesti mukana, nauramaan stand up -komiikallaan ja hiljentymään mitä vaikeimmilla sävelkuluilla.
Keikka oli aivan upea ja mieleenpainuva. Kulkiessa takaisin autolle molemmat hämmästelimme ja totesimme, että tuo taisi olla hienoin keikka, millä olemme olleet.
MUTTA sitten pääsimme autolle.
Olen intoillut tälläkin puolella, että ajelen vanhalla, tyylikkäällä Volvolla, ja oma kruunujalokiveni odottikin meitä paikassa, minne olin sen jättänyt. Availlessani ovia lukosta kuulin ystäväni suusta jokaisen autonomistajan eniten pelkäämät sanat:
"Puuttuuko tästä jotain?"
Ja kas vain, jonkun pitkäkyntisen matkaan oli lähtenyt autoni maski, jonka irrottaminen pitäisi olla lähes mahdotonta ilman, että konepeltiä avaa.
Eipä siinä mitään, ajattelin suht rauhallisena. Huomenna, eli tänään, käväisen autohajottamolla ja kysäisen, löytyisikö niiltä. Hyvällä tuurilla nappaan maskin mukaan jo ekalla hajottamolla missä käyn.
Tänään kuitenkin se suuttumus leimahti varasta kohtaan. Hajottamoilla noita harvoin näkee, noita maskeja valmistanut yhtiö meni konkurssiin viime vuonna eikä niitä enää toimiteta, eikä millään paikallisella liikkeellä tunnu jääneen niitä hyllyyn. Jes, upee juttu, kiitos vaan kovasti. Se varas ainakin tiesi, mitä viedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥