29 syyskuuta 2013

Pohjapiirustuksia

Mä olen aina halunnut aloittaa blogin pitämisen, mutten ole koskaan aatellut, että musta olisi siihen. Sitä on tullut mietittyä, ettei mun elämässä ole mitään niin mielenkiintoista, että kukaan edes jaksaisi vaivautua lukemaan mun sönkötyksiäni, mutta tässä näin ollessa ja ihmetellessä maailman menoa ajattelin että hei, miksikäs ei.

Sitten tuli täydellinen mahdollisuus; opettaja käski meidän perustaa blogi, jonka ei tarvinnut edes olla kovin kummoinen. Meidän piti tutustua niiden toteuttamistapaan ja keskittyä lähinnä sen esillepanoon. Siinä sitten puoliksi kauhuissaan ja puoliksi innoissaan väänsin jonkun ontuvan testivedoksen, ja mun silmissäni se näytti just sellaselta blogilta, johon mä ehkä vielä kehtaisinkin kirjoitella jotain.

Pari viikkoa kului, mä mietiskelin aihetta ja päätin että hei, aamuyöllähän ne parhaimmat ideat tulee ja päätin sitten alottaa tän vuodatuksen.

Mikäs siinä bloggaamisessa ihmisiä ylipäätään kiehtoo? Mä olen aina ihaillut niitä blogeja, jonka esillepanoon on kulutettu hirmusesti aikaa ja joissa on kimallusta ja glamouria, mutta jos ihan totta puhutaan; mulla ei IKINÄ olisi pokkaa väsätä sellasta. Ulkoasu saattaa olla mitäänsanomaton omalla synkällä tavallaan, mutta sehän on meikäläisen perustyyli. [Kommenttia paranteluun saa toki heittää.]

Ja sisältö tietty on tärkeä huomio. Kun tutustuin blogeihin ekoja kertoja mua hirvitti se, kun ihmiset avautuivat häpeämättä lukioilleen ihan mistä vaan. Mä ajattelin, että se on ainoastaan itsensä mainostamista tai sitä, että leveilee sillä, kuinka hyvää elämää viettääkään. Hiljalleen kuitenkin niitä lukiessa ajatukset muuttuu. Ihmiset haluaa tuoda julki asioita, joita pitää tärkeinä. Ne haluaa jakaa unohtumattomia kokemuksiaan ja ajatuksiaan, ja useat toivoo saavansa myös vastakaikua ja erilaisia mielipiteitä asioista. Bloggaajat haluaa jakaa upeita, kauniita asioita kuvina ja teksteinä, jotka voi ihan totta parantaa jonkun tuntemattoman ihmisen päivän totaalisesti.

Mitä siis on odotettavissa ”Hukkuneessa Hammasrattaassa”? Ainakin "hirmu viisaan" 19-vuotiaan poikatytön painavia mielipiteitä mitä eriskummallisimmista asioista [totta kai!], pohdintoja elämästä, opiskelusta ja ihmissuhteista, vuodatusta, urheilua, piirustuksia, sarjakuvastrippejä, musiikkia, tatuointimietteitä, päiväkirjaa ja kaikkia muita asioita mitä ihmismieli ylipäänsä voi keksiä. Eikä taivaskaan ole rajana.

2 kommenttia:

  1. Fiksu ope, kun kehotti blogistiksi. Hienoa! Hyvältä vaikuttaa blogisi nimeä myöten. Sait seuraajan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meen opettajat on kaikista parhaita! :) Ja kiitos!

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥