Tykkäsin kovasti taas taianomaisesta Tampereesta ja huipputyypeistä, joiden kanssa sain pitkästä aikaa viettää viikonlopun "talonvahteina". Tykkäsin myös pöllölakanoista, jotka talon huomaavainen omistaja oli mulle varannut ja pienenpieneestä huoneesta, jossa nukuin parikin yötä. Ihmeellistä, miten joku paikka voikin tuntua niin tutulta ja silti niin vieraalta. Musta Tampereella on aina ollut aivan oma fiiliksensä, jollaista ei ole missään muualla.
Vaikka viikonloppuun kuuluikin valehtelematta ihan tosi huono keskiaikaan sijoittuva elokuva ja hieman väsymystä unikaverin puuttumisen takia, ehkäpä, kaikki hyvät puolet vei kyllä voiton. Pelkästään nää tyypit pelastaisivat varmasti sateisen telttailuretkenkin.
Eipä siis ihmekään, kun kotiin tullessa oli hymy korvissa. Viikonloppu hurahti ohi silmänräpäyksessä ja olisi voinut mun puolesta kestää vielä pidempäänkin. Silti aina on kiva palata kotiin oman hobitin luokse ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥