Mä olen viimeaikoina kuunnellut sydänsuruja, muiden tarinoita elämän kamalimmista päivistä, huonon fiiliksen purkamista, stressipuhetta, sitä kuinka kesä lähestyy ja täytyy alkaa ajella taas säärikarvoja ja syömään allergialääkkeitä ja kaikkea hirmuisen negatiivista. Siinä kuunnellessa ei tietenkään tule mieleen mitään viisasta sanottavaa, mutta aina jälkikäteen alkaa miettiä, miksi ihmiset keskittyvät aina kaikkeen negatiiviseen?
Mun kokemusten mukaan se paska, mitä elämä heittää eteen, tuntuu vuoden tai kahden kuluttua ihan mitättömältä verrattuna niihin ihaniin hetkiin, joita tapahtui kaiken sen kuran ohella. Murhe, stressi ja paha mieli on vain hetkellistä, se kannattaa aina muistaa.
Olen huomannut kaksikymmentäyksivuotisen elämäni aikana olevani paljon onnellisempi, kun olen kiinnittänyt enemmän huomiota elämäni hyviin hetkiin, kuin niihin, joissa tunnen joutuvani väärinkohdelluksi. Mä pyrin sulkemaan silmäni kiireeltä, yritän elää päivä kerrallaan, jos joku sanoo jotain ilkeää en jää vatvomaan sitä päiväkausiksi vaan totean, että mielipiteensä kaikilla. Keskityn auringonlaskuihin ja -nousuihin, hyvän huomenen toivotuksiin ja ihaniin yllätyksiin, niihin iltoihin, kun saan nukkua oman vuorotyöläiseni vieressä ja pidän arvossa jokaista minuuttia kun ehdin tavata perhettä ja ystäviä.
Olkaa siis onnellisia. Monta kertaa kuulee sanonnan, että onnellisuus ei ole määränpää vaan elämäntapa, ja se taitaa pitää paikkansa. Eli ihanaa tiistaita jokaiselle ja muistakaa, että elämässä on aivan hirveästi täydellisiä hetkiä, kun niille antaa vain mahdollisuuden.
Hyvää pohdintaa!
VastaaPoistaMe suomalaiset ollaan negatiivisuuden perikuva. Me valitettaan valittamisen ilosta. Sitten kun ei ole mitään valitettavaa, niin otetaan poltiikasta aihe valittamiseen.
Pakko myöntää, että itsekin valitan turhan usein typeristäkin asioista. Sniffu :c
Oon huomannut tässä ajan mittaan myös sen, että suomalaisilla on pakottava tarve olla huonompia kuin muut. Tai vähintäänkin antaa ymmärtää, että oma elämä on paljon kamalampaa kuin kenenkään muun. Se, että elämän pilaa pesemättömät tiskit tai palaneet kanasuikaleet on ihan naurettavaa :D Mutta ehkä se siitä, ja toivottavasti ihmiset oppisi arvostamaan niitä pieniä asioita joita heillä on :)
PoistaMitä enemmän seuraan sua instagrammissa ja täällä blogin puolella, niin pakko sanoa, että oot sairaan fiksu!
VastaaPoistaMusta itestäni tuli kans yleisesti ottaen paljon fiksumpi, ku jätin murehtimatta negatiivisia asioita ja keskityin positiiviseen enemmän.
Jos joku negatiivinen asia on jo tapahtunu, niin se murehtiminen tekee siitä vaan pahempaa. Se ei todellakaan korjaa sitä ja se vaan ruokkii sun huonoa oloa. Positiivinen mieli näkyy ja tuntuu, se pitäis muistaa!
Tui tui
Hah, kiitos, sitä ei hirveän usein tule syytetyksi fiksuudesta :D Mutta oot ihan oikeassa, itsekin oon tarponut sen verran syvissä vesissä että on ollut paljon helpompaa vaan antaa olla ja yrittää pysyä positiivisena. Tietty kaikilla on huonoja päiviä, mutta niistäkin selvitään ja sellaisinakin päivinä täytyy muistaa hymyillä vaikka pakon edessä :)
Poista