Mitä meidän viikonloppu pitikään sisällään?
Juha oli jälleen suunnitellut meille ohjelmaa mun tietämättäni, ja oli ainoastaan antanut hämääviä vihjeitä tapansa mukaan. Mulla ollut aavistustakaan lopullisesta määränpäästä edes autoon lastauduttaessa. Mielessä pyörivät kaikenlaiset vaihtoehdot, eikä se, että aluksi auton nokka osoitti aivan väärään paikkaan, auttanut arvailuani ollenkaan.
Mutta onneksi kaarsimme automatkan lopulla kohti Karvia-kylttiä, ja siitähän se paljastui. Meidän viikonloppu siis kului jo kertaalleen kokeillussa ja aivan ihastuttavassa kelomökissä ♥
Kamat kannettua tuntui siltä kuin ei siitä olisi ollenkaan aikaa kun viime kerralla nostettiin kytkintä ja suunnattiin takaisin kotiin. Kuitenkin ilmassa tuoksui syksy ja sää kylmeni, mitä lähemmäs iltaa mentiin, eikä terassillakaan pystynyt kauaa istuskelemaan ilman takkia tai lainavilttiä.
Siinä, missä viime reissu kului lähinnä tutustuen kaupungin tarjontaan, tämä viikonloppu kului maastoa ja ympäristöa tutkaillen ja tietenkin upeaa ruskaa ihastellen. Märät tennarit, poronjäkälä ja metsäpolun vierellä koottu pikkukimppu vauhdittivat vuorokauden valoista aikaa, ja kotiinviemisiksi tarttui jokunen kivi ja vänkyrä männynoksa, joka löysi paikkansa nopeasti meidän eteisestä.Unohtamatta tietenkään souturetkeä Ämmänsaareen, joka on Karvianjärven suurin asumaton saari. Vaikka soutaminen olikin hiukan työlästä vuosikymmenen tauon jälkeen iltapäivä kului nopeasti saarta tutkaillen ja eväitä syöden.
Iltaa vietimme takkatulen lämmössä paistaessa lettuja, saunoen, kaupungin kajoa ihmetellessä kylmällä terassilla ja musiikkia kuunnellen. Mikä sen paremmin muka saisi rauhoittumaan ja unohtamaan kiireen ja stressin?
Kuinkakohan onnellinen ihminen voi olla ennen kuin täytyy alkaa huolestua? Välillä tuntuu että tässähän ihan pakahtuu onnesta. Edes kotiinlähtö ei tuntunut pahalta, kun tiesi, että tää upea kokemus säilyy taas mielissä ja valokuvissa.
Enpä olisi uskonut vuosi takaisin, että mun unelmien lomani tulisi olemaan mökkillä vietetty viikonloppu 2 517 asukkaan kylänpahaisessa keskellä metsää ja peltoja. Puhumattakaan siitä seikasta, että täällä perus posrilainen hämmentyy varmasti sitä, kuinka moni autoilija nostaa tervehdykseksi kättään, vaikkei edes tunne vastaantulijaa.
Millaisesta unelmalomasta normaalit ihmiset mahtavat unelmoida?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita ♥