Kunnioitetaan toisiamme - koosta riippumatta

Mä olen tehnyt viime kuukausien aikana valtavasti töitä arvostaakseni kehoani enemmän. Olen kolunnut nettiä ja instagrammia etsien inspiroivia, vahvoja naisia esikuvakseni, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Kuitenkin toisinaan nämä etsinnät osoittavat myös sen, että vaikka meidän maailmassa on aivan huikeita, inspiroivia tyyppejä, löytyy täältä myös ihmisavun saavuttamattomissa olevia ihmisraunioita, jotka tuntuvat olevan olemassa vain siitä syystä, että saisivat pilata toisten elämän.

Netti on täynnä trolleja, se on fakta. Netissä julkisuutta saavuttaneet tyypit saa päivittäin todella ilkeää kommenttia, joka osoittaa usein kommentoijan inhimillisyyden ja empatiakyvyn puutteen. Pitkään luulin, että ongelma on ainoastaan Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa, kun siellä osalla väestöstä maalaisjärki tuntuu olevan toisinaan hataralla pohjalla, mutta ei. Kyllä näitä ihmisiä löytyy ihan täältä kotisuomestakin. Ja se jos jokin on pelottavaa.

Luin artikkelin Iltalehden sivulla, jossa käsiteltiin sitä, miten bloggaajan julkaistessa kuvan itsestään lihomisen jälkeen, hän alkoi saamaan todella vihamielistä palautetta ulkonäöstään. Ensimmäisessä kuvassa oli hieman tuima timmi mimmi sixbackin kanssa ja toisessa valloittavasti hymyilevä, hieman pehmeämpi, onnellinen nainen. Taustalla oli anoreksiaa ja pakkomielteistä saliharjoittelua, eikä nykyiselläänkään nainen näytä mitenkään lihavalta, josko edes on ollenkaan ylipainoinenkaan. Olen seurannut kyseistä Megania (@bodyposipanda) jo pidemmän aikaa Instagrammissa ja todistanut ison osan siitä vihasta, jota hän kommentteihinsa saa. Luin jutun ja halusin heti suositella sitä henkilökohtaisessa Facebookissani, mutta sitten menin katsomaan kommentteja.



Ehkä olen vain herkkä negatiiviselle palautteelle, mutta mun mielestäni esimerkiksi se, että puhutaan siitä, että "menipä nälkä nopeasti ohi kun katsoi tota läskiä" ja "kyllä olis voinut olla lihomatta noin paljoa, olis syönyt vaan sen verran että olis mennyt kuvien välimaastoon" on todella, todella väärin. Kommentteja ei ollut montaa mutta niitä oli riittävästi. Ymmärrän toki, että jos kyseessä olisi todella ylipainoinen ihminen ja hänen hyvinvoinnistaan ollaan huolestuneita (no okei, en oikein ymmärrä edes sitä), mutta kun kyseessä ei ihan oikeasti ole millään tavalla epäterveellisen kokoinen nuori aikuinen, ei tuollaisten kommenttien heittelyn pitäisi käydä mielessäkään.

Ihminen voi olla vaikka kuinka terveen oloinen ulkopuolelta, mutta jos pääkopassa ei ole kaikki hyvin, mikään ei ole hyvin. Jos joku on ylipainoinen, mutta voi hyvin henkisesti, sanoisin, että hän olisi paljon terveempi kuin salihirmu, joka kärsii sisäisesti. Puhumattakaan siitä, miten normaalinkokoinen nainen on yhtäkkiä ällöttävän lihava. Missä on normaalikokoiset, photoshoppaamattomat naiset mediassa, jotka näyttäisivät myös sen ei-anorektisen puolen naiskauneudesta, ja kauneudesta muutenkin?

Me tarvitaan lisää normaali- ja pluskokoisia naisia nuorten (ja miksei aikuistenkin) esikuviksi. Seuraatko sä jotakuta normaalimitoissa olevaa nettijulkkista? Vinkkaa ihmeessä oma esikuvasi kommentteihin!

Naistenpäivä

Naistenpäivä. Ruusuja, suklaata ja shampanjaa, siitähän tässä päivässä on kyse. Naisille osoitetaan, että hekin ovat tärkeitä, ja kiitetään siitä, että nainen jaksaa hoitaa kodin ja lapset, ja näyttää nätiltä, kun mies käy tienaamassa rahaa. Ehkä vähä liioitellun sovinistisesti, mutta niinhän päivä usein markkinoidaan. Mutta hei, tiedätkö ihan oikeasti, minkä takia naistenpäivää on juhlittu jo yli sata vuotta?

Alkujaan naistenpäivä oli kunnianosoitus niille naisille, jotka uskalsivat taistella oikeuksiensa puolesta, ja ensi kerran naistenpäivää vietettiin 1909 Yhdysvalloissa. Naistenpäivän perimmäinen ajatus liittyi tasa-arvotaisteluihin ja jo 1910-luvulla naistenpäivän mielenosoituksissa vaadittiin äänioikeuden lisäksi mm. oikeutta työhön ja koulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista.

Mun mielestä on upeaa, miten kaikkien saavutusten jälkeen vielä tänäkin päivänä tätä taistelua naisten oikeuksien puolesta muistetaan. Olitpa sitten cis-, trans-, tai vaikka intersukupuolinen nainen, tämä päivä on sulle. Vaikka saisitkin tänään ruusuja ja suklaata, vietä silti hetkinen miettien kaikkia niitä naisia, joiden ansiosta saat elää sellaisessa maailmassa, jossa elät.

Hyvää naistenpäivää!

Kiinnostuitko naistenpäivän historiasta? Lue ihmeessä lisää täältä!

Helmikuussa ilahdutti x 10

Helmikuu on siitä jännittävä kuukausi, että se saapuu aina ihan arvaamatta ja loppuu ennen kuin siihen ehtii oikein asennoitua. Helmikuun alussa aloittamani Ilahdutti-sarja saa nyt jatkoa, sillä on aika kerrata, millä jutuilla oli positiivinen vaikutus mun helmikuuhuni;



♥ Tasa-arvoisen avioliittolain hypetys ennakkoon ja tietenkin lain voimaantuleminen ♥♥♥♥♥♥ Tänään on se suuri päivä, kun lakimuutos astuu voimaan ja olen valtavan onnellinen jokaisen ihmisen puolesta, jonka elämää tämä asia jollain tavalla koskettaa! (Olen muuten tehnyt päätöksen, etten lue tätä asiaa koskevien uutisten kommentteja. Niistä tulee vain paha mieli, kun saa muistutuksen siitä, millaisia keskiajalle jääneitä ja kapeakatseisia yksilöitä täältä kotisuomestakin löytyy.)

♥ Kolmas vuosipäivä. Me tavattiin Juhan kanssa ensi kerran irl helmikuun 7. päivä 2014 Yyterissä. Vaikka Juhan suunnittelema Yyterivisiitti menikin perseelleen kylmän sään takia, jatkettiin iltaa läheisellä Teboililla. Nyt ollaan oltu kolme vuotta kimpassa ja juhlistettiin merkkipaalua käymällä ulkona syömässä ♥

♥ Auringon pilkahtelu. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!




♥ Syntymäpäivien vietto. Helmikuussa on syntynyt kaksi ihanaa ihmistä, joiden synttäreitä myös tavan mukaan juhlistettiin. Ensimmäisenä oli hyvä ystäväni, jonka synttäreitä juhlittiin Singstaria laulamalla, hyvää ruokaa syöden ja baariin mennen, ja toisena oli tietenkin Juhan synttärit. Heliumilmapalloja, suklaakakkua ja kotoilua, huikea ilta!

♥ Rahan takii, Tahdon rakastella sinua ja Sitä säät mitä tilaat. Helmikuussa julkaistiin sellaisia biisejä, että oksat pois! Odotan innolla, millaista musiikkia tähän vuoteen mahtuukaan.

♥ Tatuointiunelmat ♥ Olin yhteydessä erääseen puolalaiseen tatuoijaan, joka matkustaa kesällä Helsinkiin, ja sain kuin sainkin häneltä vastauksen pitkän odottamisen jälkeen! Vielä ajanvarausta ei ole lyöty lukkoon, mutta toivon todella, että onnistumme pääsemään yhteisymmärrykseen ja saan kesällä hieman koristusta jalkaani! Tätä olen odottanut jo pari vuotta!




♥ Penkkarit! Menin katsomaan tänä(kin) vuonna penkkareita äitini kanssa, sillä pikkuserkkuni oli auton lavalla vihtomassa. Yksi niistä harvoista syistä, miksi kadun sitä, etten mennyt lukioon, on juurikin penkkarit ja muut opiskeluperinteet, joita amiksessa ei järjestetä. Tuollaisiin juttuisin vain tiivistyy niin paljon positiivista energiaa.

♥ Helmikuu oli myös hyvä bloggauskuukausi. Jotenkin inspiraatiota oli ihan eri tavalla kuin tammikuussa.

♥ Kuntosaliharrastus ja jooga. Aurinkoinen sää saa mut hirveän energiseksi ja olen jaksanut harrastaa liikuntaa ihan eri tavalla. Jaksoin jopa lähteä tuiskusta ja kylmästä huolimatta pulkkamäkeen laskiaisviikolla, ja siitä saan kyllä kiittää liikuntaharrastustani. Ilman sitä pulkkailu olisi voinut ottaa liian koville :D

♥ Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä; Ali Jahangiri. Kävin katsomassa hänen stand up -esitystään kahden hyvän ystäväni kanssa, ja täytyy sanoa, että ihan mieletön tyyppi! Menen kyllä katsomaan uudestaankin, jos tilaisuus tulee vastaan!