TAMPERE - kissakahvila, taidetta & shoppailua

Mulla alkoi viikon loma, ja päätettiin Juhan kanssa sen kunniaksi lähteä pariksi päiväksi Tampereelle. Alkujaan suunniteltiin, että vietettäisiin perjantai shoppaillen, yövyttäisiin Omenahotellissa ja lähdettäisiin lauantaina Särkänniemeen, mutta päädyttiin tekemään aika paljon joustavia päätöksiä. Tutkittiin hotellien hintoja perjantain aamuyöstä ja huomattiin Omenahotellin olevan tajuttoman kallis Tammerfestien takia, joten varattiin huone Tornihotellista, joka meidän kummastukseksi oli vain hiukan Omppua kalliimpi. Perantaina shoppailtiin ja käytiin syömässä Napoli-pitseerisassa, josta matkaseuralaiseni puhui koko päivän, ja kyllä se oli kaiken hehkutuksen ja jonottamisen arvoinen kokemus! Suosittelen!

Lauantaina meillä oli hieman veto pois ja sää oli hieman harmaa. Lisäksi ajateltiin kauhulla viikonlopun laitejonoja ja karjuvia pikkulapsia. Hylättiin siis ajatukset Särkänniemestä hotellin aamupalalla, pakattiin laukut, vietiin tavarat autolle ja kierrettiin Tampereen Taidemuseo (yläkerran näyttely oli hieman pettymys, mutta alakerran muumi-näyttely oli varsin valloittava) ja taaperrettiin Kissakahvila Purnauskikseen rapsuttelemaan kisuja ja hörppimään teetä ♥

Eli vallan onnistunut reissu! Huomenna, mikäli meidän molempien yllättänyt nuhakuume antaa periksi, olisi tarkoituksena lähteä Helsinkiin. Seuraamme tilannetta jännittyneinä :D

POKÉMON GO kilpavarustelua

Pokémon Go on kuluneen viikon koukuttanut ja puhuttanut sekä hyvässä että pahassa ja levinnyt ympäri Suomea heti, kun se tuli ladattavaksi suomalaiseen App Storeen ja Play Kauppaan. Bongasin pelin mainoksen jo viime vuoden puolella, ja siitä saakka olen odottanut levottomana pelin julkaisemista. Viime viikon maanantaina sain viimeinkin pelin kännykälleni aika kovien alkuvaikeuksien jälkeen. Samsung J5 ei välttämättä ole kaikkein yhteensopivin laite pelille, mutta se toimii kohtalaisen hyvin pieniä jumittumisia ja ominaisuuspuutteita lukuunottamatta.



Ensimmäisen pokemonjahtini yhteydessä huomasin, että peli vaatii oikeasti muutakin varustusta kuin pelkän älylaitteen. Omat tennarini, jotka repivät kantapääni rikki ekana päivänä, jäivät kotiin, kun hankin kunnon lenkkarit, ja valtava vesipullo on ollut näinä kuumina päivinä aivan korvaamaton. Siitä syystä mulla on aina reppu selässä, kun olen pelaamassa. Mua kauhistuttaa aina, kun näen pelaajan, jolla ei ole muuta kuin kännykkä matkassa mukana, koska peli kuluttaa huomaamattomasti aikaa, liikunta tulee sivutuotteena ja nestehukka on todellinen uhka näin kesäaikana.

Lisäksi matkalaturi on pelaajan paras ystävä! Mahdollisesti jopa vara-akun hankkimista kannattaa miettiä, sillä sovellus ahmii kaiken virran kännykästä muutamassa tunnissa. Näin alkuhuuman aikaan ihmiset tuntuvat pelaavan tuntikausia peliä putkeen, ja paha mielihän siitä tulee, kun joutuu lähtemään kotiin lure-bileiden keskeltä.

Muistutan vielä lopuksi kaikille teille; Peli onneksi ei vaadi sitä, että näyttöä täytyisi katsoa koko ajan, vaikka monet niin tekevätkin. Et missaa mitään, jos laitat puhelimen taskuun parin korttelin ajaksi, sillä Pokemonstopit näkee hyvissä ajoin ja puhelin ilmoittaa kyllä, jos pokemon ilmaantuu lähettyville. Terkuin tyyppi, joka ei voi edes vilkaista kelloaan ilman, että kävelee tolppaa päin.

Missä sä pelaat, ja mitä itse otat mukaan, kun lähdet metsästämään Pokemoneja?

KARJUROCK - Stratovarius

Lauantai vierähti matkustaessa Karjurockiin. Eniten odotetut artistit olivat Jari Sillanpää ja Stratovarius, mutta missattiin Siltsu, kun pysähdyttiin Uudenkaupungin Kotipitsalla ennen festarialueelle menoa. Silti ilta oli ihana, ja päivän yllättäjä oli Roope Salminen ja koirat, joiden keikasta meidän piti katsoa vain osa, mutta joka me sitten katsottiinkin kokonaan.

Mutta kyllä Stratovariuksen veto oli niin hyvä, ettei yhtään harmittanut, että lähdettiin Tampereella ja Mänttässä vietetyn päivän jälkeen ajelemaan Uuteenkaupunkiin. Viikonlopun aikana kilometrejä kertyi kuutisensataa ja autossa vierähti yli kahdeksan tuntia. Kissakahvilaotoksia ja muutenkin Tamperefiilistelyä on tulossa seuraavassa postauksessa :)

Muutto purettavasta talosta

Olen ollut viimeaikoina hieman hiljainen somessa. Yleinen postaamistahtini sekä instagramissa että täällä blogissa on hidastunut huomattavasti aiemmasta. Luonnoksia blogia varten mulla on varastossa paljonkin, mutta en ole kokenut sopivaksi alkaa postailemaan niitä tässä hässäkässä, koska haluan tuottaa hyvää sisältöä, enkä ole voinut sitä tuottaa kiireen ja härdellin takia. Ja koska olen joutunut miettimään sitä, kuinka julkisesti haluan puhua asioista. Nyt tilanne alkaa jo rauhoittumaan, joten ajattelin, että teilläkin on oikeus tietää, miksi TÄSSÄ & NYT on ollut hiljainen.



Me ollaan muuttamassa uuteen asuntoon. Tämä tilanne tuli meille aika yllättäen, koska meidän nykyisen kodin purkamispäätöksestä ilmoitettiin meille vasta kuukausi sitten ilman suurempia ennakkotietoja. Talo, jossa ollaan asuttu pari vuotta, oli alkujaan ikäihmisille suunniteltu asuintalo, ja koska se ei ole enää vuosiin palvellut vanhusten tarpeita, sen tilalle rakennetaan uusi, paremmin varusteltu kerrostalo pelkästään vanhuskäyttöön.

Asunnon hakuun oli kyllä aikaa vuoden loppuun asti, mutta pian opiskelijoiden muuttaessa Poriin kaikki meille sopivat kämpät täyttyvät. Juha muuttokonkarina löysi meille viikossa uuden, melkein samankokoisen asunnon, ja nopean tutustumiskäynnin jälkeen ilmoitettiin olevamme kiinnostuneita siitä. Päivä hakukaavakkeen täyttämisen jälkeen meillä olikin jo allekirjoitettu vuokrasopimus kädessä.



Ollaan käyty meidän omistamaa materiaa läpi ja hävitetty turhaa roinaa kotoa ja häkkivarastosta. Ollaan viety Konttiin muutama iso Ikeapussillinen lahjoituskelpoista tavaraa ja täytetty taloyhtiön roskapönttöjä kaikella rikkinäisellä ja turhaksi koetulla. Lisäksi laitetaan joitakin huonekaluja myyntiin, jotta saadaan ostettua uusia, paremmin uuteen kotiin sopivia huonekaluja (ehkä kotiinkuljetuksella, niin painavaa sohvaa tai sänkyä ei tarvitse roudata itse viidenteen kerrokseen). Lisäksi me ollaan keskenämme alustavasti mietitty uuden asunnon tapetointiurakkaa, jos uudelle vuokranantajalle se vain sopii. Puuhaa on siis riittänyt, ja ensi kuun alussa me saadaankin jo siirtää omaisuutemme uuteen, 31 neliöiseen yksiöön.

Hommaa riittää vielä ja kestää ainakin kuukausi, että tilanne rauhoittuu täysin. Mutta nyt ollaan jo huomattavasti rauhallisemmilla vesillä.

Että sellaista. Kyllä tää tästä.