hyvää uutta vuotta 2016 ♥

Tässä teille vilkaisu Kööpenhaminan Tivolin ilotulitukseen josta saimme nauttia parikin iltaa Juhan kanssa. Tänään palaudumme jet lagistä, puramme matkalaukkuja ja juhlistamme alkavaa vuotta ♥ Joten vallan ihanaa ja turvallista uutta vuotta 2016!

JOULU ♥

Tämä pirulainen vaikeutti mun joulukalenteripäivityksiä ja sai mut hiukan ärtymään ajatellessa lähestyvää Kööpenhaminan reissua. Eli mun rakastaman Samsung NX2000:n objektiivi sanoutui yllättäen irti valmistumispäivänä, ja arjen ja juhlan kuvaaminen jäi lähes täysin. Siitä syystä mun valmistumiskahvittelustakaan jäänyt yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa. 

Mutta, jouluaatto saapui, ja mä opettelin jälleen käyttämään digipokkariani. (Illalla, keskiyön tienoilla löysin kuintenkin Juhan paketista vanhan kamerani pikkusiskon, joka pelasti koko viiden päivän matkan ja ehkäpä bloggausintoni säilymisen!) Aatto oli ihana, näin paljon mulle tärkeitä ihmisiä, söin tapani mukaan liikaa ja sain toinen toistaan upeampia  lahjoja, joita availlessa naamalle jämähti ikuinen hymy ♥

Ja tosiaan! Tämä päivä on kulunut pakatessa ja intoillessa uudesta, tutusta kamerasta. Lähdemme huomenna Kööpenhaminaan, (josta kertovan, tosi käytännöllisen matkaoppaan sain sekä Juhalta että parhaalta ystävältäni,) ja palaamme takaisin Suomeen uudenvuodenaatoksi. Tiedossa on kierros taianomaisessa Tivolissa, kevyttä shoppailua ja paikallisten nähtävyyksien kiertelyä.

Joten vallan ihanaa, hiukan myöhästynyttä joulua! Älä syö liikaa suklaata ja tavataan jälleen ensivuoden alussa. Instagramistani saattaa bongailla matkalla otettua todistusaineistoa viimeisistä eksymisistä, joten stay tuned.

OLEN VALMIS!

Valmistuminen. Se hämmentävä tilaisuus, jossa saat opiskelun päätteeksi ammattilaisen paperit käteesi ja surun, ilon ja hämmennyksen sekaisin tuntein mietit, että mitäs nyt sitten.
                                                                                 
Mä siis valmistuin perjantaina kuva-artesaaniksi Sataedusta. Aloitin syksyllä 2013 ja aiemman elämäni ja autoalan tutkinnon takia mun tutkintoni kestikin puoli vuotta vähemmän kuin yleensä. Onneksi en kuitenkaan ollut tilanteessa yksin, vaan myös Sini, josta on muodostunut tänä aikana mulle erittäin hyvä ystävä, valmistui samana päivänä.

Valitettavasti tähän ajanjaksoon en saanut mahdutettua pröystäileviä valmistujaispirskeitä, joista aloin unelmoimaan toisen vuoden aikana. Ei sukulaisten kahvitusta, kukkaseppelettä tai koivunoksia maitokannussa. Koulu oli niin hektistä ja suunnitelmat menivät ristiin, joten lykkään valmistumisjuhliani kevääseen ja kahvitin perjantaina ainoastaan perheeni. Keväällä saavat sitten muutkin sukulaiset  suklaakakkua ja kahvia.

Joten ei muuta kuin ihanaa joululomaa niille, jotka sitä viettävät, ja paljon onnea kaikille valmistuneille!

JOULUKUU day 13 - designia ja juoksevia jäniksiä Designtorilla

Käytiin tänään hyvän ystäväni Sinin kanssa Tampereen Tullikamarilla joulun Designtorilla. Oli kyllä hirveän inspiroiva ja rentouttava päivä! Upeaa designia, kartan selailua, luovaa keskustelua reppuselkäisiltä, vastavalmistuvilta kuva-artesaaneilta ja maukasta syötävää, voiko päivälle muuta toivoakaan?

Huikea päivä. Mun päivälle varattu sanavarastoni on kulunut tänään kyllä ihan loppuun, enkä tiedä muuta sanottavaa kuin

kiitos ♥

JOULUKUU DAY 11-12

Huippupäivä. Poikkesin katsastamassa Porin pikkuruisen Art and Design -tapastuman. Ja joulukonsertit on nyt pidetty ja olen kuoron osalta joululomalla. Laukun pohjalta löytyy konsertista saatu suklaalevy ja Satakunnan Kansa, jonka valmistuvien listassa komeilee mun oma nimeni. Oikein kirjoitettuna.

JOULUKUU day 8

Päivän sana; tyytyväisyys. Aamulla Juha sai yllätettyä, ja oli ostanut mulle aamuyön tunteina  aamupalaa. Croissanttia, suklaasuukon ja energiajuomaa.

Työpäivän jälkeen tapasin kahta ihanaa ystävää hyvän ruuan ääressä Martinassa. Ilta kului nopeasti, vatsa täyttyi ja sain vihdoin luovutettua ensimmäisen joululahjankin saajalleen. Olin enemmän kuin tyytyväinen.

Ja rakkaan siivoamaan kotiin on aina ihana päästä. Juha myös sai tänään (vihdoin ♥) lottovalonsa korjattua, ja se sopii meidän muutenkin retrohenkiseen kämppään. Huomatkaa pimeässä kököttävä sypressi, joka sai tänään osakseen hieman joulukoristeita. Se paikkaa joulukuusta, joka tulee sisälle hieman lähempänä joulua. 

JOULUKUU day 5 - pipareita ja tonttulepakoita

Tänään oli ihana päivä, joka käynnistyi kolmeäänisillä joululauluilla, joiden ulkoaopettelu on hieman huteralla pohjalla, kuten aina joulukonsertin lähestyessä. Kuorotreenien jälkeen lähdettiin sadetta uhmaten Juhnun kanssa shoppailemaan, ja löydettiin itsemme sattumalta Halpa Hallista juuri, kun siellä oli tarjolla mitä maistuvin jouluateria. Sen parempaa ajoitusta saa etsiä!

Jouluruokailu jatkui myös kotiin päästyä. Mä pyöräytin pakastetaikinasta meidän talouden ensimmäiset joulupiparit, kun Juha kyyristeli olohuoneessa ja kehiti nerokkaan tavan säilyttää halloweenlepakot joulun yli. Ei tollasia miehiä ole olemassakaan ♥

Tonttulepakoita ja pipareita. Unohtamatta tietenkään hieman menetettyjä hermoja imuroidessa ja moppaillessa. Mutta nyt on puhdas koti, ja huomenna ehkä avataan joulukoristelaatikot, jotka Juha ennen töihinlähtöään kiltisti toi ylös häkkivarastosta.

JOULUKUU day 4

Näin unta mummuvainaastani, joka juuri ennen hautajaisia (jonkin ihmeellisen balsamointiseremonian jälkeen, joka oli saanut hänet epämiellyttävän turvonneeksi) heräsi henkiin ja kauhistuksissaan yritti hätyytellä ihmisiä kauemmaksi ongenkoukulla uhaten. Se päättyi eriskummalliseen painimisotteeseen, jossa valtava ongenkoukku lävisti oman oikean käteni peukalon.

Mutta, tosiaan! Joulukuun neljäs päivä, herranen aika. Tasan kaksi viikkoa valmistumiseen. 18. päivä joulukuuta on syy, miksi mun stressitasoni ovat hyppineet, tavanomaisen levottomia unia on näkynyt normaalia enemmän ja osa harrastuksista on hieman jäänyt taka-alalle tänä syyslukukautena. Odotan kauhulla sitä päivää, koska silloin ehkä tajuaa, että tässä se nyt oli.

Muuten mun 4.12 on sujunut mukavasti. Aamulla päätin sateen takia tulla autolla töihin (best decision EVER) ja ilahduin kummallisesti siitä, että kerrankin auton ikkunoita ei tarvinnut skrapailla, ampaisin työpäivän päätteeksi kauppakeskus Puuvillaan hiukan joululahja- ja ruokaostoksille, jossa maistiaisia jakava hyväntuulinen täti-ihminen kysyi. onko tattoo chockerini oikeasti tatuoitu kaulalleni, ja vietin rennon illan porukoiden luona kortteja viimeistellen ja maailman menoa ihmetellen (koska oma kämppä oli niin surullisen tyhjä iltavuoron takia).

Miten sun joulukuu on lähtenyt käyntiin? Kuulutko niihin, jotka heti joulukuun eka päivä iskevät joululaulut soimaan ja koristelevat kämpän, vai ootko ihminen, joka tykkää jättää joulufiilstelyn lähemmäs joulua? Meillä joulua ei ihan vielä hirveästi näy, mutta piakkoin varmasti joulukoristeita alkaa meidänkin nurkkiin ilmaantua.

JOULUKUU day 3

Aamulla pohdiskelin kukkia, jotka ovat kököttäneet meidän olohuoneen pöydällä ties kuinka monta viikkoa. Mun äiti sanoi ne mulle antaessaan, että tehtävänä olisi pitää ne edes viikko elossa. Katso, äiti, ehkei mun viherpeukaloni olekaan ihan olematon!

Mun joulukuun kolmanteen päivään kuului pyöräilyä, hernekeittoa (joka ei mun lempiruokiini kuulu, mutta kerranhan tässä eletään ja olin kovin nälkäinen), ripaus Joomlaa ja työpäivän päätteeksi kotona odotti yhä vieläkin hengissä olevat kukat, joulutähden ripustusyritys ja ensimmäinen puolentoista tunnin salitreeni kahden kuukauden tauon jälkeen.

Ps; mä en ikinä varmaan raaski ottaa mun halloweenlepakkoja pois seiniltä.Ehkä ne saavat olla vielä joulun?

JOULUKUU day 2

Tänä aamuna, toinen joulukuuta, taas huomasin, kuinka paljon nautin nukkumisesta. Mä voisin nukkua valehtelematta kaksitoista tuntia yössä ja heräisin varmasti ilman mitään ongelmaa. Mun unirytmi on viime viikkoina juurtunut siihen terveelliseen kahdeksaan tuntiin yössä (ellei mun vuorotyöläisen yövuoroja lasketa, jotka saa aina mun pasmani sekaisin), mutta aamuisin mielellään kääntäisi kylkeä ja jatkaisi unia vielä muutaman tunnin. Mahdankohan olla ainoa?

Mutta ei hätää, heti kun saa ruhon ylös sängystä, maailma taas hymyilee. Mun joulukuun toiseen päivään kuului nukkumispohdintojen lisäksi täysjyväinen aamupalacroissant, mattamustat kynnet, haaveilua unohtuneesta joulukalenterisuklaasta, pyörällä kiiruhdettu työmatka, photoshop ja dreamweaver, kuoron yhteisharjoitukset ja pieni katsahdus tekovaiheessa oleviin joulukortteihin.

Mun tämän vuoden joulukorteissa toistuu eläinteema, koska olen jossain määrin kyllästynyt söpöihin enkeleihin ja kolmiomaisiin joulukuusiin. Kuitenkin, näitä kun tarpeeksi katselee, saattaa huomata, ettei monikaan niistä ole kovin jouluinen. Ehkä pienet mistelinoksat, lahjapaketit tai lumihiutaleet voisivat tuoda hiukan joulumieltä kuviin?

JOULUKUU!

Ihanaa joulukuuta, mörrimöykyt! Niin se vuosi on taas vierähtänyt loppusuoralleen, eikä tätä ajan kulua voi millään käsittää. Juurihan oli tammikuu, ja kauhea into nähdä, mitä vuoteen 2015 mahtuukaan. Mun joulukuun alkuun kuului Spotifyn joululaulut, jotka raikasivat töitä vauhdittamassa, suloinen Minion-suklaakalenteri ja tietenkin ensimmäisen joululahjan paketointi.

Miten sun joulukuu starttasi? Ajattelin, että voisin joulukuun kunniaksi vähän postailla jouluisia, arkisia kuvia ja juttuja useammin kuin yleensä, ehkä vähän joulukalenteri tyylillä. En kuitenkaan aio orjallisesti päättää, että tänä jouluna teen 24 DIY-nikkiä, vaan pikemminkin teen joulumerkintöjä, kun jotain julkaisukelpoista tallentuu kameraan.

Joten otahan mukava asento ja jää ihmeessä seuraamaan, mitä joulukuu tuo tullessaan ♡

MY DAY #1

Mun blogistani on tullut jotenkin ensisijaisesti matkapäiväkirja, johon koostan fiiliksiä ja jaan kuvia erilaisista kohteista, joihin parempi puoliskoni on mut saanut siepattua. Kuitenkin viimepäivinä olen yrittänyt keksiä, miten voisin tuoda arkeani mukaan tähän seikkailuntäytteiseen sisältöön. Mun elämäni ei ole pelkkää reissaamista ja urbaaneja picnickejä, vaikka sellainen mielikuva mun blogistani saattaakin syntyä. Mä olen kuitenkin opiskelija, eli vielä toistaiseksi suuri osa mun ajasta kuluu työssäoppimassa, näyttömateriaaleja valmistellessa, harrastusten parissa ja kotona tiskailemassa.

Joten tässä just sulle kurkistus mun torstaiseen arkipäivääni;

Aamu valkeni (luojan kiitos) parahiksi, kun herätyskello soi ja keskeytti mun unelmointini. Aamupesut, laittautumiset ja aamupalat on paljon kivempaa hoitaa auringonnousun jälkeen. Olen tosiaan työssäoppimassa, ja mun työpäiväni alkaa vasta kymmeneltä, joten aamuisin on hieman enemmän aikaa valmistautua päivään ja nautiskella aamun ensimmäisistä auringonsäteistä, jotka ovat nyt viime viikkojen aikana siirtyneet juuri mun aamujen sykliin.

Mun työmatkani on lyhyt, ja sen kävelee reilussa vartissa. Kirpeässä syysaamussa on hyvä hiukan jaloitella niin herää ennen kuin istahtaa oman työpisteen ääreen.

Töistä en aio hirveästi jaaritella. Tein hommani niin tehokkaasti kuin pystyin, join litroittain mansikkateetä mun Nirvana-mukista, tarkistelin näyttömateriaaleja ja sain vihdoinkin tehtyä kaikki taide- ja kulttuurihistorian sähköiset tehtävät. Mukava päivä, ja kotiin lähtiessä olikin jo hämärää.

Kotona odotti tiskit ja aamulla huomaamatta jäänyt kaaos. Meidän erilaisen vuorokaudenrytmin takia välillä meidän kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä ja meillä on harvoin aikaa puuhailla yhdessä, mutta TORSTAINA me laitettiin hihat heilumaan. Mun tiskaillessa ja imuroidessa...

... Juha laittoi meidän parvekeasetelman jouluisemmaksi ♥

Toiminnantäytteisen illan kunniaksi Juha myös loihti kaapin perältä löytyneistä tortillalätyistä pitsoja. Kämppä tuli siistiksi, mahat täyteen ja saatiin muutenkin viettää aikaa kaksin. Näin tyytyväistä ihmistä saa etsiä.

Ennen nukkumaanmenoa täyttelin taas the Pointless Bookkiani, ja koiran ilme kuvasti omaa mielialaa, joten täytyihän se leikata vanhasta demistä talteen.

Siinä oli katsaus mun arkeeni. En halunnut järjestää mitään lavastettuja tilanteita joten kuvat saattavat olla hiukan normaalia rakeisempia ja huonompilaatuisia. Haluaisitko lukea lisää tämänkaltaisia juttuja, vai pitäisikö pysyttäytyä niissä perinteisemmissä reissupostauksissa?

alkoholitonta elämää, kiitos ♥

Tein puolisen vuotta sitten tekstin alkoholittomuudestani, ja se tuntui keräävän paljon positiivista kommunikaatiota aiheseen liittyen. Siitä syystä ajattelin, että voisin kertoilla omia kokemuksiani siitä, mitkä ovat helpoimpia tapoja välttää tilanteita, joihin raittiina ei välttämättä halua joutua ja joiden välttäminen oikeasti helpottaa sitä, ettei aina tarvitse alkaa itseään puolustelemaan.

1. Ole avoin. Mitä suoremmin kerrot omasta ajatusmaailmastasi ja tuntemuksistasi alkoholiin liittyen, sitä harvemmin joudut tilanteeseen, jossa joudut selittämään uudelle tuttavalle mikset nyt halua lähteä ryyppykesteihin hänen kanssaan. Lisäksi, kun ihmiset tietävät kantasi, he saattavat varata sulle tarvittaessa jonkin alkoholittoman vaihtoehdon jos tarjolla on alkoholijuomia. Hyviä esimerkkejä on aloitusmaljat, saunaillat ja porukalla lounastaminen.

2. Tee selväksi baariin lähtiessäsi, että aiot pysyä selvänä. On ihan ok mennä baariin selvänä, mutta jos seuralaisesi eivät tiedä sitä, voit joutua painostuksen alaiseksi tai muut saattavat luulla, että jokin on vialla. Se saattaa pilata koko illan.

3. Älä ole liian jyrkkä. Se, ettet itse käytä, ei tarkoita, että sulla olisi hirveästi sanavaltaa muiden käyttämiseen. Paitsi tietenkin jos käyttäminen alkaa olla huolestuttavaa. Joten anna kaikkien kukkien kukkia, äläkä kieltäydy vaikka ravintolaan menosta vain koska seuralaisesi ajattelivat tilata viiniä. Tai prikallisen shotteja.

4. Tärkein: Älä häpeile. On täysin ymmärrettävää, että jotkut eivät yksinkertaisesti pidä juomisesta tai jostakin muusta syystä kieltäytyvät. Ja kun olet asiasta avoin saatat huomata, että kaltaisiasi ihmisiä on paljon enemmän kuin itse uskoitkaan. Jos joku haluaa tarjota sulle drinkin, fiksuinta on kieltäytyä kohteliaasti ja sanoa, ettet käytä, kuin väkisin imaista se myrkky kitaasi ja saada morkkis. 

Siinä olivatkin mun vinkkini just sulle. Millaisia kokemuksia sulla on selvyydestä, hyviä tai huonoja? Tai jos sulla on jotain tapoja miten helpottaa selvää arkea, niin kerro ihmeessä mullekin ♥

@ Helsinki

Nyt on vuorossa hieman jatkoa edelliselle Helsinki-postaukselle. Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja sain käytyä loput kuvat läpi, joten tässä teille katsahdus kahteen viimeiseen päivään Helsingissä:

Poikettiin toisena päivänä Itiksessä, jossa me tutkittiin paikallista vaatetarjontaa. Me löydetään niin harvoin omaan makuun sopivia vetimiä, että tekee ihan hyvää nähdä muutakin valikoimaa kuin Porin Isokarhun ja Puuvillan, joissa valtavirrasta poikkeavua kledjuja tarjoaa todella harvat liikkeet. Muutenkin tuli shoppailtua ja kierreltyä paikkoja, ja kyllä niiden tuliaisten lisäksi tarttui aika paljon kaikenlaista muutakin mukaan.

Kolmantena päivänä hengitettiin sisäämme kulttuuria Kiasmalla ja hellyyttävällä Luonnontieteen museolla höystettynä. Ihana päivä, etenkin Kiasman takia, siellä kun olen aikaisemmin käynyt vain kerran, ja siitäkin on vierähtänyt yli viisi vuotta.

Ja siinä olikin kokonaisuudessaan meidän reissu, viimeinkin. Nyt olisi tiedossa loppurutistus koulussa ennen joulua :) Mikä on just sun MUST-SEE kohde Helsingissä? Tai onko sulla jotain suunnitelmia kotiseutumatkailun saralla? Olisi ihana tietää, ja ehkä lisätä niitä omiinkin matkasuunnitelmiin jonain päivänä.