m e r i

Mä olen kiintynyt aivan älyttömällä 

tavalla mereen viimeisen neljän kuu-

kauden aikana, ja onneksi Meri-Po-

riin ei ole kuin reilun puolen tunnin 

ajomatka, joten satunnaiset seikkai-

lut eivät ole kovinkaan vaikeasti 

järjestettävissä.

Siinä on jotain ihmeellistä, melkeinpä 

taianomaista, kun kävelee pehmeällä, 

hiljalleen viilenevällä hiekalla tennarei-

den kaapatessa varpaiden seuraksi 

todisteita kuluneesta matkasta, ja kun 

viimeinkin kiipeää viimeisen hiekka-

dyynin ylitse, kuulee meren aallot ja 

lokkien huudot ja tuntee raikkaan meri-
ilman keuhkoissaan.

Pakko miettiä, mahdanko olla ainoa joka 

löytää tuhottomasti iloa tällisista pienen 

pienistä retkistä ja pysähtyneistä hetkistä.

Raporttia

Tänään on näitä päiviä, kun juttujen aloittaaminen
tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta. Pit-
kien yöunien jälkeen aamu käynnistyi varsin mu-
kavasti, mutta aamupalan, hetken makoilun ja
ovenraosta kuiskuteltujen työpäivätoivotusten jäl-
keen rojahdin takaisin sängyn pohjalle, vedin pei-
ton korviin ja lähdin kartoittamaan internetin ih-
meellistä maailmaa.

Ehkäpä maailman huonoin päätös. Pääsin läh-
temään lämpimästä, kotoisesta luolastani vasta
iltapäivän puolella.

Kesäloma on sotkenut rutiinini. Viikot kuluvat
kymmenen päivän rupeamina, ja olen yrittänyt
epätoivoisesti saada aikaani kulutettua odotel-
lessani toista takaisin töistä. Onneksi salilla
käynti ja satunnaiset projektit piristävät päivää
ja saavat ajan kulumaan hieman nopeammin.

Bloginpitoon ja päivittelyyn olisi tietenkin ollut
 aikaa, mutta muuttohässäkän ja omien tava-
roiden kahden säilytysosoitteen takia kuvien

siirtäminen koneelle ja muutenkin omien ohjel-
mien käyttö on hieman hidastunut. Kyllähän se
tästä jälleen pyörähtä käyntiin.

Aiheita kirjoittamiselle olisi löytynyt vaikka mil-
lä mitalla. Olen aikonut intoilla poikaystäväni
ostamasta, perinteisestä "moodringistä", joka
vaihtaa väriään ruumiinlämmön mukaan.

Olisin halunnut kartoittaa uusia löytöjä lähiym-
päristöstä.

Aioin myös jakaa viimeyön tukahdutetut
hymyt, kun J sateesta ja kylmästä huoli-
matta lähti ulos katsomaan, oliko pihakei-
nuun kuivattelemaan tullut kissa hellyyden
 tai yöpaikan tarpeessa.

Unohtamatta tietenkään epämääräisiä
yrityksiäni keittiön puolella.

... Voi taivas. Mihinhän tämäkin kesä
johtaa?